0

Maaseutu lähelle

Haastattelin opettajaa, joka opettaa lapsia niin sanotussa metsäkoulussa Lontoossa.
Metsäkoulun tarkoitus on lähentää lapsia luonnon kanssa ja auttaa heitä ymmärtämään muun muassa ruuan alkuperää sekä opettaa perustaitoja, kuten tulentekoa. Väkisinkin aloin miettiä, että kuinka erkaantuneita nykyisin lapset ovat luonnosta ja eläimistä. Ja toimisiko samanlainen konsepti myös täällä Suomessa.
Pienillä paikkakunnilla luonto on useammin läsnä lasten arjessa, koska sitä on ympärillä runsaasti. Toisaalta tuotantoeläimistä vieraantumista on tapahtunut maaseudullakin.
Kuinka monella tilalla on enää lehmiä, sikoja tai kanoja? Ei monella.

Monessa päiväkodissa Länsi-Saimaan alueella panostetaan lasten luontokasvatukseen. Tehdään retkiä, maalataan kiviä ja rakennetaan majoja. Sitä en tiedä, millainen tilanne on esimerkiksi koulujen osalta. Erilaisten teemojen varjolla tutustutaan myös omaan kotiseutuun ja sen historiaan. Muun muassa Saimaanharjun päiväkoti Metsäpolun esikoululaiset voittivat ”Tutki, kokeile, kehitä”- kilpailun esi- ja alkuopetuksen sarjan vuonna 2011.
Voitto tuli kirjaimellisesti kiviä tutkimalla.  Saimaanharjun esikoululaiset tutkivat ja vertailivat nimittäin kivien ominaisuuksia sekä niiden hiomista ja hiomiskoneita.
Tehdäänkö alakoulussa esimerkiksi maantiedon tunnilla vielä retkiä luontoon ja kerätään kukkia sekä kasveja? Niinhän sanotaan, että asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne tehdään konkreettisesti. Toivoisin, että tehtäisiin.

Meillä alakoulussa oli kyllä luonto-opetusta, mutta yläkoulun aikana päivät kuluivat vahvasti koulun seinien sisäpuolella.
Aina välillä pyysimme toukokuun lämpiminä ja aurinkoisina päivinä opettajalta lupaa päästä opiskelemaan esimerkiksi ruotsia tai englantia ulos. Usein se onnistuikin.
Mietin, että olisikohan ihan mahdotonta mennä vaikkapa alakoululaisten kanssa matematiikan tunnilla ulos, ja viettää aikaa keräten muutamat hienot kivet, joiden avulla voitaisiin laskea joitain laskuja.

Luontokasvatusta enemmän olen huolissani juuri ruuan alkuperästä vieraantumisesta. Moni aikuinenkin olettaa itsestäänselvyytenä, että jauhot ja maito ilmestyvät aina kauppoihin.
Jotenkin hätkähdetään, jos häiriön takia ei saadakaan tiettyä tuotetta aina, kun ollaan kaupassa.
Maatilojen vähenemisen myötä myös säännöt ovat kiristyneet. Ihan ketä tahansa ei voi päästää esimerkiksi tiukasti tuotannollistettuun maitotilaan, jotteivät eläimet sairastuisi.
Sitä en tiedä, olisiko edes mahdollista järjestää maatilavierailuja koululaisille, mutta olisihan se aika hienoa.
Se ei ole nimittäin edes tavatonta, että lapset eivät tiedä, mistä maito tulee. Tai siis muualta kuin kaupasta.

Maatilavierailujen lomassa lapset saisivat tietoa ruuan alkuperästä ja siitä, millaista työtä tila vaatii. Jos sieltä jokunen innokas saisi kipinän aloittaa maanviljelyksen. Toisaalta pitäisi selvittää se, kuinka halukkaita maatilalliset olisivat ottamaan kouluryhmiä.
Kokisivatko he enemmän sen vaivana vai juurikin tulevaisuuden toiveena?

KATARIINA VAINONEN
katariina.vainonen@lansisaimaa.fi

Viikon kysymys

Matkustatko kesällä ulkomaille?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä