Siipien havinaa ja nokan koputusta

En muista näin vaisua lintukesää. Vain yhdessä pihapiirin pöntössä oli vähän liikettä, mutta epäilen kykenikö siitä lentoon yhtään poikasta.
Lintumaailman media on tietenkin valistanut kaikkia siivillä liikkuvia uusien, rekisteröityjen pönttöjen ihanuudesta. Kas, kun meikäläisen iällä ei enää tee mieli puuhun nousta.
Ystäväni sinitintti on jo löytänyt mieluisan ja mielestään kodikkaan ja turvallisen pesäkolon rapistuneessa räystäslaudoituksessa. Siinä se on pesinyt monena kesänä ja kasvattanut ison poikueen, joista osa on aina selvinnyt lintulautani ruokavieraiksi.
Niinpä ruokalevolle retkahtaessani kuuntelen avoimesta ikkunasta kuuluvaa siipien räpinää ja sirkutusta.
Olen tuskin ehtinyt torkahtaa, kun herään terävään, toistuvaan koputukseen. Kuka hurja nyt torppaan pyrkii mokoman ryminän kanssa?
Ovella ei kuitenkaan ole ketään, joten menen ulos ja tiirailen räystään suuntaan, josta ääni tuntuu tulevan. Ja voi kauhistus, siellähän punapöksyinen tikka epätoivon vimmalla hakkaa rappeutunutta lautaa.
Vai siinä sinä riehut, kiittämätön, koko talven pistelit kupusi rasvaa ja siemeniä.
Löysin pitkävartisen luudan ja se aseenani pelottelin ja uhkailin kutsumatonta ruokavierasta pari päivää, mutta enempää en jaksanut, kun kolmannen päivän aamuna sai herätyksen jo auringonnousun aikaan. Rupesin tekemään tiliä omatuntoni kanssa ja tulin siihen tulokseen, että minulla ei ole kykyä eikä valtuuksia lintumaailman rauhantuomariksi.
Herra Tikka, ilmeisesti yksinhuoltaja, takoo vaikka viimeisillä voimillaan saadakseen ruokaa nälkäisille poikasilleen, ja tintti hautoo vielä syksyä odotellessaan uuden poikueen. Sellainen on luonnon laki ja järjestys.

HELGA KUISMA
Taipalsaari

Viikon kysymys

Käytkö ostoksilla paikallisissa joulumyyjäisissä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä