Rappiolla on hyvä olla

Television katselu vähenee kaikissa ikäryhmissä, paitsi yli 65-vuotiaiden joukossa. Tutkimusten mukaan suomalaiset katselivat televisiota päivittäin keskimäärin hieman alle kolme tuntia. Alle 25-vuotiaat tuijottivat töllötintä enää keskimäärin alle tunnin päivässä. Muut ruudut ovat vallanneet nuorisomme.
Tästä on se ilo, että television tyhmentävästä vaikutuksesta ollaan enää harvoin huolissaan, huoli on siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Televisiosta tulee yhä enemmän myös niin kutsuttuja laatusarjoja, ja niitä katsova onkin yhtäkkiä älykkö eikä suinkaan toivoton laiskuri.
Töllötin on kokemassa kirjojen kohtalon. Entisestä nuorison turmelijasta on tullut salonkikelpoista viihdettä pahempien uhkien noustessa esiin.

Täysin vaaratonta ruudun ääressä istuminen ei ole, sillä henkisen rappion sijaan tv:n katselun varoitellaan nyt enemmänkin aiheuttavan fyysisiä terveyshaittoja. Ne liittyvät tutkimusten mukaan kuitenkin enemminkin paikoillaan löhöämiseen, sekä siihen, että katsellessa napostellaan usein epäterveellisiä herkkuja.

Ennen televisio toi ihmisiä yhteen, nyt ruutuja pitää olla useampi, että jokainen perheenjäsen voi seurata omaa mieliohjelmaansa. Yhteisen ruudun ääreen keräännytään edelleen varsinkin urheilutapahtumien yhteydessä. Toisaalta televisio myös erotti ystäviä erityisesti vielä vuosikymmen tai pari sitten. Jokaisen tuttavapiiristä löytynee henkilöitä, jotka eivät tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä voineet lähteä kotoa kun tuli Metsolat tai Kotikatu.
Oletan, että tallennusmahdollisuuksien parantuessa tämä ilmiö on vähentynyt. Itsekin kielsin kymmenisen vuotta sitten puhelut lähipiiristä maanantaisin kello 21, kun Täydellisiä naisia alettiin esittää Suomessa.

Nythän ongelma on se, että ei ehdi nähdä kaikkia niitä sarjoja ja ohjelmia, joita haluaisi. Itse katson useimmiten lempitelevisio-ohjelmiani jälkikäteen netti-tv-palveluista.
Varsinkin myöhäisillan tarjonta on väsymyksen johdosta useimmiten ulottumattomissani, joten ilman näitä palveluja en katsoisi televisiota juurikaan. Lisäksi esimerkiksi Silta-sarjaa oli huomattavasti mukavampi seurata omaan tahtiin valoisaan aikaan kuin iltapimeällä.

Muistan sen viikonlopun aikoja sitten, kun Simpsoneita esitettiin jonkin juhlapyhän kunniaksi ensimmäistä kertaa useampi jakso putkeen.
Se oli nuorelle huikea kokemus ja sillä hetkellä jotakin lähes käsittämätöntä – ohjelman jatkoa ei tarvinnut odottaa viikkoa. Tuo aika tuntuu kaukaiselta ja sarjamaratonit ovat arkipäivää. Tv-ohjelmista keskusteleminen on tosin hankaloitunut, sillä jutellessa voi vahingossa lipsauttaa juonipaljastuksia, kun sarjoja katsotaan eri tahtiin.

Maksu-tv-kanavia ei taloudestamme löydy. Epäilen, että siinä kävisi niin kuin kuntosalikorteille usein käy. Maksut juoksevat, mutta käyttö jää vähäiseksi.
Joitakin DVD-levyjäkin olen hankkinut, mutta osa odottaa edelleen pakkauksessaan parempia katseluaikoja. Mikäli tutkimuksia uskomme, niitä alkaa löytymään sitten 65 ikävuoden paremmalla puolella.

EVA KOTTONEN
eva.kottonen@lansisaimaa.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Ratkotko sanaristikoita?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä