Loikalla ja hypyllä on eroa

Juuri yleisurheilukauden kynnyksellä iski mieleen pohtia erilaisia loikkia. Parhaiten urheilijoiden lisäksi loikkimisessa ovat kunnostautuneet poliitikot, ja heidän paikanvaihdoksensa ovat olleetkin paljon esillä viime aikoina.
Puolueesta toiseen loikitaan kun omat arvot eivät enää vastaakaan puolueen arvoja tai päinvastoin. Myöskään poliitikkojen siirtyminen yritysten leipiin kesken edustuskauden ei ole näyttänyt kansan silmissä hyvältä.
Jos haluaa loikkia työkseen, lienee uskottavuuden näkökulmasta parasta valita urheilijan ura.

Paremmalle oksalle pääsemisestä on usein kyse myös rajaloikissa, kun halutaan vaihtaa maata toiseen. Rajojen avautuessa hiljalleen kylmän sodan jälkeen tämän tyyppiset loikat ovat vähentyneet, mutta edelleen niistä uutisoidaan silloin tällöin erityisesti kaikenlaisten diktatuurivaltioiden yhteydessä.
Koulumaailmassa puhutti vielä jokin aika sitten digiloikka, mutta sen huomio on hiljattain kenties jäänyt vähemmälle. Esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset ovat vähitellen sähköistyneet ja syksyllä 2019 niissä ei enää mustekyniä tarvita lainkaan.

Varhaisimmat kokemukseni koulumaailman digiloikasta ovat ala-astevuosiltani. Matematiikan tunnilla osa oppilaista sai toisinaan tehdä tehtäviä tietokoneella, sillä koneita oli luokan nurkassa kaksi. Ruudulle ilmestyi laskutehtäviä, joihin naputeltiin vastaus.
Toisin sanoen teimme juuri niin, mitä nykyiset asiantuntijat eivät suurin surminkaan suosittele. Tekniikan tuoma lisäarvo oli olematon.

Erilaisista sivuloikista itselle ovat tutuimpia tilanteet, joissa hevonen tekee esteen edessä yllättävän väistöliikkeen ja ratsastaja koettaa parhaansa mukaan säilyttää tasapainonsa.
Usein tämä loikka johtuu siitä, että ratsastaja ei tarpeeksi selvästi kerro hevoselle, että suunta on eteen ja ylöspäin. Hevonen sitten tulkitsee ratsastajan puutteellisesta tomeruudesta, että helpompikin tie on mahdollinen. Kyse on enemmänkin asenteesta, ei voimankäytöstä. Eläinten loikista voi katsoja saadakin paljon iloa. Laitumelle pääsevien kotieläinten loikat ovat paikoitellen jo turistinähtävyys.

Loikkaamiseen liittyy siis usein hieman paheksuttava oman edun tavoittelemisen vivahde, paitsi jos kyseessä on selkeästi urheilusuoritus tai spontaani ilon osoitus. Hyppäämiseen sen sijaan liittyy enemmän positiivisia asioita, kunhan se vain uskaltaa tehdä.

Monet ovat parantaneet elämänlaatuaan hyppäämällä oravanpyörästä. Myös hyppy tuntemattomaan voi joskus olla hyvä ratkaisu. Kesälomalla uskalikkoja kiinnostavat kai lähinnä uimahypyt.
Suomessa hyppyihin liittyen on puhuttanut viime aikoina lähinnä mäkihyppy ja sen kansallinen alennustila. Ikonisten hyppyrimäkien purkamistakin on väläytelty, kun ensin on laskettu, paljoko kustannuksia on tullut per harjoitushyppy. Toisaalta taas erityisesti suomalaisten naisten seiväshyppy on ollut täynnä menestystä ja kehitystä viime vuosina.

Hyppyjen ja loikkien hinnan määrittely tarkalleen on tietysti kovin vaikeaa. Ylipäätään niiden tekeminen kannattaa harkita ja suunnitella tarkkaan, sillä niillä voi olla huvittelun lisäksi myös uutisarvoa.

EVA KOTTONEN
eva.kottonen@lansisaimaa.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko käynyt uimakoulua?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä