Jätän jäähyväiset Lapaton suoralle

Päätoimittaja oli minua vastassa ravintola Sahramin tuulikaapissa. Oli sovittu, että tulen ohikulkumatkalla neuvottelemaan mahdollisesta työn aloittamisesta paikallislehdessä. Elettiin helmikuuta 2010.
Lehden nimi oli hieman aikaisemmin muuttunut Länsi-Saimaan Sanomiksi ja toimituksessa oli turbulenssia. Päätoimittaja halusi pestata minut apuun kuin vapaapalokunnan ikään. Olin tuohon aikaan Ylen palkkalistoilla Kuopiossa.

Ajatus ei ollut kannaltani aivan mahdoton, sillä olin joskus pohdiskellut, että olisi mukava kokeilla myös paikallislehtityötä. Pitkän uran aikana olin ehtinyt työskennellä jo valtakunnallisessa sanomalehdessä, televisiossa, radiossa, maakuntalehdessä ja kaupunkilehdessäkin. Päätin tarttua haasteeseen. Ajattelin katsella hommaa ehkä vuoden loppuun. Yle ei niuhottanut irtisanomisajan kanssa, vaan saatoin aloittaa Länsi-Saimaan Sanomissa jo reilun viikon kuluttua.
Ensimmäisen keikankin muistan hyvin. Jututin voimalinjatyömaan naapureita Suomenniemen Nirkonkylässä. Ponton Otto oli mukana valokuvaajana. Sellaiseen ylellisyyteen ei myöhemmin ole ollut juuri mahdollisuuksia.

Nyt takana on reilusti yli kahdeksan vuotta paikallislehdessä. Väki on vaihtunut työpaikalla ja oma toimenkuva kokenut muutoksia. Länsi-Saimaan aluekin on muuttunut reilun kahdeksan vuoden aikana, vaikka Savitaipaleelle ei noussutkaan pilvenpiirtäjää eikä lääketehdasta. Kuolimon vedestä ei ryhdytty Suomenniemellä tekemään vissyvettä. Taipalsaaren Sarviniemen loma-asuntomessut jäivät haaveeksi, ja Lemillä on toistaiseksi turhaan odoteltu toisia höyrylaivafestareita.
Pauli Hanhiniemi laulaa: enkä unohda öitä siinä talossa. Itse en unohda iltaa Suomenniemen kunnantalolla ja noin viisi minuuttia kestänyttä kunnanvaltuuston kokousta. Olin hädin tuskin saanut takin pois päältä, kun Nirkon Jussi jo paukautti jo nuijan pöytään.
Hienoina kuvina mielessäni säilyy vaikkapa troolauskeikka Taipalsaarella. Savitaipalelaisten koululaisten teatteri- ja musiikkiesityksiä on ollut antoisaa seurata. Lemin musiikkijuhlia voin suositella täydestä sydämestä.

Kaikki ei aina suju kitkatta paikallislehtityössäkään. Niitä kokemuksia on tässä vaiheessa turha enää kerrata. Itse asiassa pieni kipunointi kuuluukin journalismin kuvaan. Olen tullut huomaamaan, että lehden toimialueen neljä paikkakuntaa eroavat yllättävän paljon toisistaan. Meininki ja ihmiset ovat omanlaisiaan niin Lemillä, Taipalsaarella, Savitaipaleella kuin Suomenniemelläkin. Mitään paremmuusjärjestystä en kuitenkaan laadi.

Nyt LSS-projekti on osaltani ohitse. Jään pitämään erilaisia lomia ja aloitan elokuun alussa päätoimittajana Kuopiossa. Kaakkois-Suomea en kuitenkaan hylkää, sillä minulle jää ainakin toistaiseksi asunto viikonloppu- ja lomakäyttöön Haminassa. Eikä nimeni katoa kokonaan Savon mediamaailmaan. Ryhdyn päätyön ohessa Iltalehden kirjoittajaksi. Ääneni kuuluu joskus myös Ylen urheilulähetyksissä.
Etelä-Saimaan toimittaja Pertti Vaherkylä kuvasi tunnelmat osuvasti aikoinaan lähtökolumnissaan: adios amigos.

TIMO SIHVO
timo.sihvo@lansisaimaa.fi

Kommentteja aiheesta “Jätän jäähyväiset Lapaton suoralle

  • 12.6.2018 at 18:59
    Permalink

    Kiitos Timolle antoisista jutuista!
    Osaat hyvin uutisoida paikallisia asioita!
    Uuudet ja isommat haasteet odottavat! Menestystä!

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko käynyt uimakoulua?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä