Lukijan mielipide: Olisiko aika puhkaista kupla?

Ollakseni rehellinen, minua tympii kaikenlainen vastakkainasettelu, mitä julkisuudessa velloo avohakkuiden ympärillä. Vielä enemmän tympivät sanat, puupelto, tehometsätalous, metsän auraaminen, valtavat koneet ja ilmastokatastrofi.
Koska pääsen nykyisin työssäni maastoon lähinnä vain silloin, kun jotain on mennyt pahasti pieleen, olen liikkunut maastossa aiempaa enemmän vapaa-ajalla. Liikkumiseni tapahtuu enimmäkseen joko hevosen selässä tai lenkkarit jalassa. Toisinaan käyskentelen maastossa myös kaikessa rauhassa saappaat jalassa.

Olen tehnyt huomioin, että lähdinpä oikeastaan mihin suuntaan tahansa, kilometrin säteeltä kotoani tai tallilta löytyy mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Kilometrin säteeltä kummastakaan paikasta ei kuitenkaan löydy kuin pari virallistettua suojelukohdetta. Käytännössä käyskentelen siis talousmetsässä.
Koenko kulkevani puupellossa tai raiskatussa metsässä? En koe. Sen sijaan ihmettelen joka kerta, mitä kaikkea ”normaalista talousmetsästä” löytyy.
Erilaisia värikkäitä kääpiä täynnä olevia lahopuita, erikoisia kasveja, tihkupintoja ja lehtopensaita. Palokärjet ja korpit päivystävät vuoroin nyt jo taimikkovaiheessa olevan entisen uudistusalan pystyyn jätetyissä kuolleissa männyissä. Metsäkanalinnut pölähtelevät hakkuiden yhteydessä säästetyistä tiheiköistä säikyttäen samalla minut sekä hevoseni.

Toki reitin varrelle jää aina myös uudistusaloja, taimikoita ja harvennettuja metsiä. En silti jaksa uskoa, että sattumalta juuri omat kyläläiseni olisivat poikkeuksellisen taitavia luontoarvojen ja metsätalouden yhteensovittamisessa, vaikka enimmäkseen fiksua porukkaa ovatkin.
Eikä minulla ole riittävää valistusviettiä, saati pokkaa mennä kertomaan heille, miten heidän pitäisi omaisuuttaan käsitellä, jotta minun olisi mukavampi sitä katsella.

Haluaisin julkiseen keskusteluun ehdottomasti lisää pohdintaa siitä, mitä Suomi olisi ilman minkäänlaista metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Elintasomme olisi tuskin lähelläkään nykyistä.
Avohakkuiden vastustajatkaan eivät olisi ehkä nauttineet julkisesta terveydenhuollosta tai maksuttomasta perusopetuksesta. Tieverkosto olisi niin huono, että matka pääkaupunkiseudulta mökille kestäisi kolme kertaa enemmän kuin nyt. Paitsi, että eihän kellään olisi mökkejä. Tai jos olisikin, ne olisi tehty tuontipuusta tai betonista.
Marja- ja sienimetsään mennessä pitäisi kävellä useita kilometrejä, koska ei tarvittaisi metsäautoteitä. Samoin metsästys olisi enää vaan huippukuntoisten hommaa. Hirvet saisivat juoksennella melko vapaasti.

Metsäpalot olisivat laajoja, koska ketään ei kiinnostaisi torjua niitä ja huonon tieverkon takia torjunta olisi hankalaa.
Maaseudulla asuisi luultavasti vähemmän väkeä, koska metsätalouden ihmisiä ei tarvittaisi lainkaan. Ei metsäkonekuskeja, puutavara-autoilijoita, metsureita, metsätoimihenkilöitä. Eikä myöskään metsäteollisuuden parissa työskenteleviä. Luultavasti myös metsäteollisuuden laitteiden valmistajat löytyisivät jostain muualta.

Polttopuu korvattaisiin ehkä tuontipuulla, kaasulla tai kivihiilellä. Talot lämpenisivät ydinvoimalla tai vesivoimalla tuotetulla sähköllä. Tai ehkei taloja juuri olisikaan. Eihän kenenkään kannattaisi täällä asua, ainakaan maaseudulla.
Niiden harvojen, joita tässä yhteiskunnassa tarvittaisiin, olohuoneita koristaisivat sademetsien akaasiasta ja mahongista, tai venäläisestä FSC-puusta valmistetut huonekalut.

Minua suututtaa se, etteivät ihmiset, jotka eniten huutelevat metsänomistajien omaisuuden käytöstä ja tuntuvat tietävän luonnosta kaiken, arvosta sitä, mitä koko metsäklusteri on heillekin mahdollistanut.
Suomi ei olisi samanlainen ilman metsäteollisuutta, metsätaloutta eikä edes paljon turhaan parjattuja uudistushakkuita. Liekö olisi Suomea ollenkaan?
Lisäksi en saata ymmärtää, miksi maailman laadukkain metsäntutkimus, jota Suomessa on harjoitettu pitkään, asetetaan yhtäkkiä suuren yleisön mielissä kyseenalaiseksi. Metsäntutkijoissa ei enää tunnu asuvan mitään viisautta, mikäli asia koskee metsiä. Sen sijaan filosofian ja taiteen maisterit tietävät, kuinka Suomen metsiä tulee käsitellä.

Vaikka me metsäammattilaiset tekisimme kaikkemme, mekään emme saa luontoarvoja hävitettyä. Ensinnäkään harva meistä on halukas rikkomaan lakia. Tämä koskee myös metsä- ja luonnonsuojelulakia.
Toisekseen meillä ei viime kädessä ole päätöksentekovaltaa kenenkään omaisuuteen. Osa metsistä on jäänyt ja tulee aina jäämään metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Ja osa käsitellään niin sanotun jatkuvan kasvatuksen metodein.
Kannattaisi joskus laittaa saappaat jalkaan, kävellä edes 200 metriä asfalttitieltä metsään, niin tämän voisi havaita ihan omin silmin.

SUVI KOKKOLA
Kirjoittaja on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.

9 kommenttia aiheesta “Lukijan mielipide: Olisiko aika puhkaista kupla?

  • 4.11.2018 at 20:24
    Permalink

    Koen myötähäpeää! Suvi Kokkola kertoo kolumnissaan juuri ne syyt, miksi maailman metsistä on enää jäljellä 23 % ja loppujenkin osalta kato kiihtyy. Se on raha ja tämän sukupolven hyvinvointi. Tulevaisuudesta viis. Kävin tänään puupelolla minäkin. Niin kuin useimpina päivinä. Kävin Säkniemenpalstalla. Se on ihmisen idiotismin koko kuva ympäristönsuojelussa. Ja ”metsienhoidossa”. Säkniemenpalsta on Savitaipaleen seurakunnan vuonna 1998 suojelema ”luonnonsuojelualue”. Siellä on tehty 2 avohakkuuta muutama vuosi sitten ja nyt ovat metsät kovan tehometsätalouden alaisina. Seurakunnan puuta menee selluksi ja varmistaa kiinalaisten miellyttävän takapuolituntuman. Eli raha edellä mennään tässäkin. ”Sanan” julistus vaatii rahaa. Olisiko uudelle uskonpuhdistukselle paikka seurakunnissa? Imatrallakin seurakunta on päättänyt tehdä ”metsähoidollisia” toimenpiteitä neitseellisessä Saimaan Oritsaaressa laajasta vastustuksesta huolimatta. Onneksi suomalainen metsäkeskustelu on, erityisesti IPCC-ilmastoraportin jälkeen, kääntymässä oikeaan suuntaan ja Suvi Kokkolan ajatusmalli on jäämässä globaalissa kontekstissa historiaan. Tehkää te mitä haluatte, mutta minä tunnen suurta myötähäpeää Suvi Kokkolan ajatusmallia ja syy- seuraussuhteita kohtaan, jotka hän tunteenomaisessa tekstissään esittää.

    Reply
    • 5.11.2018 at 19:02
      Permalink

      Käsittääkseni aloite luonnonsuojelualueen perustamisesta ei tullut seurakunnalta vaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta, joka määräsi tietyt alueet luonnonsuojelualueiksi. Savitaipaleen seurakunnalla on metsää 1120 ha, joten luulisi hakattavaa puustoa löytyvän muualtakin kuin luonnonsuojelualueilta. Seurakunnan budjetoidut puunmyyntitulot 2017-2018 ovat yht. 480 000 euroa ja hakkuut varmaan jatkuvat tulevaisuudessakin, kun korjausvelkaiset seurakunnat lyövät hynttyyt yhteen.

      Reply
  • 5.11.2018 at 12:25
    Permalink

    Metsäkatoa tapahtuu niissä maissa, missä sademetsiä raivataan palmuöljyn ja maanviljelyksen tieltä. Suomessa puuvarat ovat vain lisääntyneet, nyt varmasti rauhoittuvalla tahdilla.
    Kannattaa tutustua oikeaan menneisyyteen ja miten asiat ovat Suomessa muuttuneet. 1800-luvulla suuret osat maasta olivat kaskimaita ja puut poltettiin tuhkaksi. Metsäteollisuus tarjosi vaihtoehdon, jolla metsistä saadaan tehokkaammin hyvinvointia Peräpohjolaan ja kehitti myös uudistusmenetelmiä, jotta metsäkatoa ei tapahtuisi. Sen sijaan Etelä-Amerikassa ja Kauko-Idässä aiotaan edelleen raivata lisää peltoviljelyyn ja palmuöljyplantaaseille, juuri yksi uusi presidentti ilmoitti haluavansa hävittää Amazonin metsät.

    Reply
  • 5.11.2018 at 13:27
    Permalink

    Realismin puutetta valitettavasti edustaa näkökulma, joka antaa rivien välistä ymmärtää, että eihän me, vaan ne muut.

    Nimimerkki ”Hiukan realismia mukaan” on oikeassa siinä, että sademetsien tuho ja varsinkin juuri nyt massivinen Siperian metsien tuho ovat toisessa mittakaavassa pinta-alaltaan ja järjettömyydeltään. Viimeisiä viedään. Se ei kuitenkaan mitenkään muuta, tai vähennä suomalaisten vastuuta.

    Realismia on kuitenkin metsämaan muutkin merkitykset kuin puunkäyttö ja hiilen sitomiskyky, josta me kaikki suomalaiset maksamme nykyisin. Lista on pitkä.

    Lisäksi, kun muistetaan hallituksen tavoite nostaa hakkuut täysin kestämättömälle 82-85 miljoonan kuutiometrin tasolle, ja isommaksikin mikäli kaikki biopolttoainehankkeet toteutuvat, on silloin kyse ”paikallisista metsäkatoalueista” joilta katoaa muutakin kuin puita. Etelä-Karjalan metsäteollisuuden itsensä kestäväksi hakkuutavoitteeksi hakuukaudella ilmoittama 4,7 miljoonaa kuutiota on jo nyt ylitetty. Se lähentelee 5,5 miljoonaa kuutiota. Ja näkyy lisääntyvinä aukkoina.

    Realismia on myös arvostella hakkuita luonnonsuojelualueilla. Vaikkapa täällä meillä seurakunnan Säkniemenpalstalla. Tällä vuoden 1998 suojelupäätöksellä, joka on edessäni, on sallittu rantojensuojeluohjelman mukaiset metsänhoidolliset toimet, paitsi alueella A, jossa on kaikki hakkuu kielletty. Päätöksen loppuosassa, sen viimeisessä kohdassa, sanotaan, ettei mitään maisemaa muuttavia töitä suojelualueella saa tehdä.
    On realismia sanoa, ainakin minun mielestäni, että 2 jo tehtyä avohakkuuta muuttavat maisemaa rankasti. Vai löytyykö ”realisti”, joka muuta väittää?

    Ja mitä tulee tällä retkeilyalueella parhaillaan käynnissä oleviin harvennushakkuisiin, niin ne Suomessa käytännössä tarkoittavat tasaikäisessä metsässä lähes aina päätehakkuun tekemistä avohakkuuna seuraavassa vaiheessa.

    On surullista, että seurakunta, joka viestittää toivon sanomaa, kertoo nuorisollemme aivan muuta suorittamalla tehometsätalouden periaattein hakkuita luonnonsuojelualueella. Mitä sellaisella luonnonsuojelualueella suojellaan? Ilmeisesti vain kirkkoa.

    Rehellinen, mutta ympäristöllisesti tulevaisuudeton, mahdollisesti tietämätön vt. kirkkoherra sanookin toisaalla Facebookin keskustelussa, että hakataan, kun verorahat eivät riitä.
    Aivan, samalla argumentilla tuhotaan juuri niitä sademetsiäkin. Rahat eivät riitä. Raha edellä mennään. Ei elonkehä.

    Kun aiemmin peräänkuulutin uskonpuhdistusta seurakunnissa, tarkoitin menojen mukauttamista tuloille niin, etteivät metsänhakkut luonnonsuojelualueella olisi edellytys ”Sanan” julistamiselle. Seurakunnissakin ihmiset helposti äänestävät ”jaloillaan”.
    Huonoa esimerkkiä näyttävästä seurakunnasta voi helposti erota. Jumalasta ei siinä yhteydessä tarvitse erota.

    Reply
  • 5.11.2018 at 13:38
    Permalink

    Eivät nämä nykypuupeltomme poikkea plantaasimallista lainkaan. Metsiksi niitä ei voi sanoa. Sitä ihmettelen, kuinka metsänomistajat suostuvat paperiteollisuuden torppareiksi myytyään ensin metsänsä puoli-ilmaiseksi. Maksavat vielä uudistamiskulutkin! Hullua!

    Reply
  • 5.11.2018 at 19:45
    Permalink

    Hyvä kirjoitus, mutta kommentit olivat niitä filosofian ja taiteen maistereiden kirjoittamia. Eli paljon riittää vielä työtä asenteiden muuttamisessa hyväksyvämmäksi suomalaiseen metsätalouteen. Suurin uhka Suomen metsille on havaittavissa kaupunkien ympäristössä jossa metsää kaatuu asutuksen, teollisuuden ja tiestön yms. tieltä. Nämä alueet eivät muutu enää koskaan hiiltä sitovaksi, kuten aukkohakattu talousmetsä.

    Reply
    • 6.11.2018 at 14:03
      Permalink

      Ihana metsänomistaja. Kiitos ilmaisesta työpanoksestasi meille sellunkeittäjille. Kiitos myös halvasta raaka-aineesta. Auvoisia istutushetkiä! Laitan laskun uudistustöistä tulemaan paikallisen MHY:n kautta.

      Reply
    • 6.11.2018 at 14:46
      Permalink

      Sen verran tarkennusta, etten vastusta metsätalouden harjoittamista. Ihmettelen vain sitä, miksi metsää hoidetaan niin voimallisesti alueella, joka on yksi kunnan matkailuvalteista. On outoa, että (maa)kunta markkinoi aluetta luontomatkailijoille samalla kun seurakunta pistää metsää lakoon. Koordinaatio näyttää puuttuvan. Onko sitten niin, että muut palstat on ehditty hyödyntää ja vain ”luonnonsuojelualueella” on enää rahanarvoista metsää? Siilipuolustuksen sijaan toivoisin seurakunnalta selkeää vastausta siihen, miksi näin menetellään (vaikka sen pöytäkirjoista pystyykin päättelemään). Saattaisi jopa metsänpeikko innostua äänestämään seurakuntavaaleissa.

      Reply
  • 6.11.2018 at 14:36
    Permalink

    Kirjoittajan mielestä meidät ilmeisesti ammuttaisiin suoraan kivikauteen, jos milliäkään tingitään metsäteollisuuden puuntarpeista. On todella tunnepitoista ja naivia esittää, että kaikki sivistys ja hyvinvointi Suomessa on seurausta puunjalostuksesta. Sitten jotkut ”viisaat” levittävät tällaista kirjoitusta somessa ”järkipuheen” nimissä. Metsälaki sallii metsän käyttöä hyvin laajassa kirjossa – luulisi sen olevan voimassa siellä Saimaan länsilaidallakin. En viitsi tuntea myötähäpeää, mutta olen hiukan surullinen kirjoittajan asenteiden vuoksi. Toivottavasti kupla puhkeaa.

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Pysytkö kärryillä digimaailmassa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä