0

Lukijan mielipide: Muikkuja ja muitakin kaloja Kuolimolla

Jäähtyiväthän ne vedet tänäkin syksynä muikunkutuun sopiviksi, joten verkonlaskuun oli taas mentävä.
Kuolimon vedenlämpöä emme vielä saa kotkalaisina etänä tietoomme, joten taas piti Alatalon Matin ilmoitukseen muikunkudun alkamisesta luottaa. Hyvin oli tieto kohdallaan ja muikkuja saatiin taas joulukaloiksi noin 600. Pieniähän ne ovat muikut joulukaloiksi, joten suurempiakin toivottiin verkkoihin tarttuvan.
Kahden muikkuverkon väliin laskimme yhden 55 millimetrin verkon, jossa alkoi sitä nostaessa tuntua aikamoinen jytinä, jokohan lohi olisi siihen mennyt?
Olihan siellä pari säynettä ja lahnanlopukka ja se lohikalakin. Lohikala oli kuitenkin se Kuolimon visusti suojeltu nieriä, jolla oli pituutta noin 75 senttimetriä ja komea kutuasu päällänsä. Laiha se oli, joten kutuhommat sillä lienee ollut jo suoritettuna.
Äkkiä sitten menimme rantaan ja irrotimme nieriän saksilla verkon leikaten, ettei kalalle tulisi tarpeettomia vammoja.
Rantavedessä onnistuimme elvyttämään tämän jalokalan, joka poistui reippaana jatkamaan rauhoitettua elämäänsä.

MARTTI KARHU
Kotka

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

6 kommenttia aiheesta “Lukijan mielipide: Muikkuja ja muitakin kaloja Kuolimolla

  • 14.12.2018 at 06:18
    Permalink

    Tämä ”herttainen” tarina on juuri syy siihen, miksi passiiviset pyydykset – varsinkin verkot ja trooli – pitäisi kieltää Kuolimolla. Tuo kala on jo vaurioitunut, ikävä kyllä.
    Kun yhden ihmisen tarve uhkaa saimaannorppaakin harvinaisempaa lajia laillisesti, olemme hakoteillä. Kuvitelkaa, jos jänismetsästäjä olisi ampunut lumileopardin ja tarinoisi samoin lehdessä…

    • 14.12.2018 at 20:39
      Permalink

      Aika surkea vertaus tuosta lumileopardin ampumisesta. Jos nieriän halutaan menestyvän Kuolimossa, pitäisi se palauttaa kunnoltaan entiseen asuunsa. Nyt järvi rehevöityy ja sumenee ihan silmissä vuosi vuodelta enemmin. Vapaa-ajan verkkokalastus vähenee koko ajan, kun väestö ikääntyy, eikä muutama mökkiläisen verkko nieriää uhkaa. Sen sijaan ammattikalastus ja kalastuksen olematon valvonta kylläkin.

      • 15.12.2018 at 21:44
        Permalink

        Minusta vertaus on riittävän absurdi kertomaan, kuinka vähäinen ymmärrys verkkokalastajilla on tekemistään.
        Sen saa saimaannorppakin joka vuosi kokea.
        Muuten olen samaa mieltä Harmaakarhun kanssa.

  • 14.12.2018 at 12:14
    Permalink

    Jos todellista halua olisi saimaannieriän suojeluun, kaikki kalastus kiellettäisiin Isoselän rauhoitusalueella toistaiseksi ja sitä suurennettaisiin huomattavasti koskemaan myös kutualueet. Nyt halua ei ole ja ”oma etu” menee suojelun edelle. Vuodesta toiseen jatkuva ”kalastusrajoitusvenkslaus” jatkuu. Edes minkäänlaista toimivaa kalastuksenvalvontaa ei Kuolimolle ole saatu järjestettyä. Arvosana osakaskunnille ja kalastusalueelle on ala-arvoinen. Hävetkäämme!

    • 17.12.2018 at 11:43
      Permalink

      Olemme harrastaneet kalastusta Kuolimolla 1970-luvun puolivälistä lähtien verkoilla sekä uistelemalla. Saimme verkosta yhden nieriän 1978 ja söimme sen, hyvää oli. Seuraavan saimmekin 2018 ja vapautimme sen kuten pitääkin. Vapaana uivasta nieriästä löytyy myös kuva. Toki se on hieman kärsinyt, ehkä jopa samanverran kuin koukusta irrotettu.
      Kolme vuotta sitten sain vetouistimella 60-senttisen nieriän, joka onkin jäänyt ainoaksi uistimella saaduksi. Nieriän toipuminen palautuskuntoon kesti huomattavan kauan verrattuna tuon verkkokalan toipumiseen. Tässä siis omat kokemukset verkkokalastuksen tuhoisuudesta nieriäkannalle.
      Tätä taustaa vasten ihmettelen uistinkalastajien runsasta saalista ilmeisesti vuodelta 2012, 30 kalaa, jotka on vielä varmuudella palautettu vahingoittumattomina takaisin. Tässä linkki sinänsä ansiokkaaseen artikkeliin kuolimonnieriästä: http://www.kalamies.com/kalastus-uutiset/kalastus-uutiset-yleisuutiset/624-saimaa-kuolimo-nieria
      Kuolimon merkitys virkistyskalastuskohteena on pitkälti jo nyt menetetty tiukkojen kalastusrajoitusten takia. Esimerkiksi siianpyynti on kokonaan kielletty silmäkokorajoitusten takia ja kalakannassa alkaa esiintymään runsaasti säyneitä ja jopa lahnoja, mitähän tämä kertoo järven tilasta? 1970-luvulla pohja näkyi viidestä metristä, nyt hädintuskin kahdesta.
      Kalastuksen valvontatoimet ovat kyllä retuperällä. Osakaskuntien mahdollisuudet siihen lienevät rajallisia resurssipulan ja varojenpuutteen takia. Yksi asia olisi kuitenkin helposti korjattavissa! Kun Savitaipaleen R-kioskilta ostaa kalastusluvat niin iskettäisiin kouraan: Päätös kalastusjärjestelyistä Kuolimon kalastusalueelle 1.6.2014 – 31.12.2019. 5 arkkia A4-paperia ei kai maksaisi liikaa? Silloin ei ainakaan voisi vedota tietämättömyyteen rajoituksia rikkoessaan, jota kyllä varmasti tapahtuu niin verkko- kuin uistinmiesten ”henkilöiden” toimesta.

      • 17.12.2018 at 16:40
        Permalink

        Ytimekkäästi historioitu.
        Olisipa moraalinne kaikilla kalastajilla syntymälahjana.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Harava vai lehtipuhallin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä