Lukijan mielipide: WWF:n lausunto saimaannieriän suojelusta Kuolimolla

Nieriä on esiintynyt Saimaan vesistössä viime jääkaudesta, noin 10 000 vuoden ajan. Se, kuten saimaannorppakin, on historian saatossa selviytynyt oletettavasti erilaisista ilmastollisista kausista. Monofiiliverkkojen yleistyminen 60-luvulla lisäsi sekä nieriän pyynnin tehokkuutta että sen osuutta järvikalastuksen sivusaaliissa. Nieriä katosi pian suuresta osaa Saimaan vesistöä ja siitä tuli uhanalainen. Sitä on tuettu massiivisin istutuksin ja sen biologiaa ja ekologiaa on tutkittu mittavin valtiollisin ja paikallisin hankkein.
Ainoan luonnossa lisääntyvän eteläisen isonieriäkannan arvellaan asustavan Kuolimolla. Emokalahankkeen tavoite on järjestää nieriän elinolosuhteet niin, että tulevaisuudessa olisi luontaisesti lisääntyvä ja mahdollisesti kalastettavissa oleva laji.
Nieriän tilannetta ovat parantaneet Isonselän rauhoituspiiri ja sen ulkopuoliset verkon silmäkokorajoitus- ja kieltoalueet.
Rauhoituspiirin alueella on Kuolimon kalastusalueen päätöksellä ”kaikki kalastus kiellettyä lukuun ottamatta koho-ongintaa, katiskakalastusta, heitto- ja perhokalastusta (uistelu kielletty), nuottausta jään päältä ja sellaisen muikkuloukun käyttöä, joka ei ole miltään osin silmällä pyytävä”.
Nieriä on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu kala. Nieriä on tällä hetkellä rauhoitettu valtioneuvoston asetuksella Kuolimossa ja Saimaassa Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella sekä muualla Vuoksen vesistössä syyskuun 1. päivästä marraskuun 30. päivään.
Osakaskunnilla ja kalatalousalueilla on merkittävä osavastuu lajien säilyttämisestä paikallisia kalastusrajoituksia ja sääntöjä määriteltäessä.
Nieriäkantoja osaltaan uhkaa perinnöllisen monimuotoisuuden kapeneminen, mikä pitkällä aikavälillä uhkaa kannan elinkelpoisuutta ja siten palauttamistoimenpiteiden onnistumista. Osasyynä tähän on muun muassa eri kalastustapojen aiheuttama sivusaaliskuolleisuus.
Kuolimon nieriäkannan suojelussa tavoitteena on oltava suotuisan suojelun tason saavuttaminen nieriän säilymiseksi luontaisessa ympäristössään pitkällä aikavälillä. Tämän edellytyksenä ovat Saimaan tuki-istutukset, mutta myös riittävä määrä turvallisia, rauhoitettuja elinympäristöjä kriittisen tärkeiksi katsotuilla alueilla.
Nieriän ahdingon syistä on erilaisia näkemyksiä. On kuitenkin ymmärrettävä, että kalastus on kuolleisuussyistä se ainoa, johon me voimme vaikuttaa ja nopeasti. Näin myös negatiivisessa mielessä.
Kalastuslain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon pohjautuen järjestää kalastus sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, turvaten kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä monimuotoisuus ja suojelu.
Merkittävää uhkaa äärimmäisen uhanalaiselle nieriälle aiheuttavien kalastusmuotojen salliminen on vastoin kalastuslain ensimmäistä pykälää.
Rauhoitusalueita on tarvittaessa laajennettava, ja kaikki sivusaaliskuolleisuutta nieriälle aiheuttava kalastus kiellettävä kriittisillä alueilla – oli kyse verkkokalastuksesta, troolauksesta tai muusta kalastuksesta.
Kaiken kalastuksen säätelyn lähtökohtana tulee olla äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän suojelu. Varsinkin troolaus on nähty erittäin merkittävänä Kuolimon nieriäkantaa uhkaavana tekijänä.
Vuonna 2006 julkaistussa Saimaannieriän toimenpideohjelmassa Kuolimo on luokiteltu saimaannieriän palauttamisen kannalta soveltuvuudeltaan 1. ryhmään. Sen perusteluissa muun muassa todetaan, että ”Kuolimon nieriäkannan elvyttämiseen liittyvät toimenpiteet on asetettava kaikkien muiden toimenpiteiden edelle”.
Myös kalastuksenvalvonta on oleellisessa roolissa uhanalaisten kalojen suojelussa. Suojeluun ja kalastuksen säätelyyn liittyvien toimenpiteiden ja päätösten tulee olla avoimia ja järkiperusteisia sekä niiden tulee pohjautua saimaannieriän suojelutarpeeseen.
Tiedot nieriän lisääntyvän kannan tilasta ovat epävarmoja. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti mitä epävarmempia kalakannan tilasta ollaan, sitä voimakkaammin kalastusta tulee rajoittaa.
WWF toivoo viisautta päätöksentekoon ja on valmistautunut seuraamaan tilanteen kehittymistä.

JARI LUUKKONEN
suojelujohtaja
WWF

OLLI SIVONEN
suojeluasiantuntija
WWF

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

3 kommenttia aiheesta “Lukijan mielipide: WWF:n lausunto saimaannieriän suojelusta Kuolimolla

  • 1.2.2019 at 07:02
    Permalink

    Kaupallinen kalastus troolilla Kuolimolla on jonkun tahon lempilapsi. ELY-keskus ja luvan antaneet osakaskunnat voisivat katsoa peiliin. Olisiko vielä niin, että perustettu Nieriän seurantaryhmä onkin alistettu kaupalliselle kalastukselle? Seurataanpa tilannetta…

    Reply
  • 1.2.2019 at 12:26
    Permalink

    Tahoilla, joilla olisi valtaa kieltää troolaus Kuolimolla, suurentaa rauhoitusaluetta ja kieltää yksiselitteisesti kaikki kalastus siellä, ei ole ”munaa” sitä tehdä. Nyhveröä ja ei-vakavasti otettaavaa porukkaa. Historia tulee tuomitsemaan vielä pahemmin. Näin käy, kun mantaalien mukaisilla osuuksilla kikkaillaan ja nylonia tykätään Kuolimossa uittaa. Siinä nieriällä ei ole mitään todellista roolia. Jos olisi, se troolaus ja talvinuottaus olisi jo aikaa sitten kielletty. Ja kalastustakin valvottaisiin. Mutta ei valvota, kun saimaannieriä tuntuu enemmänkin olevan rasite osakaskunnille.

    Reply
  • 1.2.2019 at 15:40
    Permalink

    Kuolimonnieriä on niin arvokas ja uhanalainen laji, että kaikki kalastus, joka sitä uhkaa, on kiellettävä. Helppoja, kaikkia miellyttäviä ratkaisuja ei valitettavasti ole. Suojeluasiat tuntuvat olevan kovasti levällään. Mikä taho siitä oikein vastaa?
    Mitä trooli tekee pienellä Kuolimojärvellä?

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Pelkäätkö vanhuutta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä