Koululaisten kynästä: Aikalaisen tarina

On vuosi 1335. Synnyin vuonna 1323, jolloin Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan.
Meidät liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa ja elämämme muuttui täysin. Suomen läntiselle puolelle jolla asun, tuli paljon vaikutteita esimerkiksi kieleen, ruokaan ja tapoihin. Selvisimme siitä, vaikka se olikin kaikille hankalaa aikaa.

Asumme yhdessä perheeni ja lähisukulaisteni kanssa savupirtissä. Siellä on hyvin hämärää, sillä vähäinen luonnonvalo tulee sisälle pienistä savuluukuista. Pirttimme on harjakattoinen hirsirakennus, jossa on vain yksi huone.
– Margareta, äitini huutaa alakerrasta.
– Niin, vastaan.
– Onhan sinulla jo vaatteet päällä, lähdemme kirkkoon, hän kysyy.
– Tulossa ollaan!
Juoksen portaat alas ja hyppään pihalla odottavaan hevoskärryyn. Isä ajaa kärryillä kaupungin sisäpuolelle muurin porteista, jotka ovat tarkkaan vartioidut. Astumme kärryistä pois ja lähdemme kävelemään kapeita katuja pitkin.
– Pysykää perässä, isä huikkaa edempänä.

Katselen ympärilleni ja näen, kuinka munkit ja nunnat matkaavat luostareihinsa. Ihmisten joukossa kuljeskelee eläimiä, joten kadut ovat pölyisiä ja täynnä niiden ulosteita.
Kaupungin talot ovat enimmäkseen puurakenteisia, mutta joitakin kivirakennuksiakin oli. Kauppiaat huutelivat torin laitamilla yrittäen kaupata tuotteitaan. Eläinten ääntely täyttää kadut melullaan.
Saavumme kirkolle, jossa jumalanpalvelus pidetään. Kirkon sisällä näkyvät asehuoneeseen jätetyt miekat ja salin holvikaaret ovat upeita. Salia koristavat myös upeat puuveistokset.
– Tulkaahan, etsitään paikat, äiti sanoo.
Kuuntelemme, kun pappi pitää jumalanpalveluksen ja kertoo kylän uutiset. Kun jumalanpalvelus loppuu, lähdemme takaisin kotiin.

Koska olemme talonpoikia, raskas työ kuuluu arkeemme ja teemme sitä suurimman osan päivästä.
Riisumme paremmat vaatteemme ja vaihdamme työvaatteet.
– Margareta, hoida sinä kotieläimet, isä kehottaa.
Perheemme tekee paljon työtä elantonsa saamiseen. Lapset tekevät kevyttä työtä, aikuiset tekevät töitä usein pelloilla ja vanhukset sen minkä pystyvät. Ruokin ja hoidan eläimet ja mummoni auttaa minua. Eläinten hoidon lisäksi teen kevyitä peltotöitä vanhempieni kanssa.
On päivällisen aika. Me syömme sitä, mitä työmme on tuottanut. Tänään tarjolla on puuroa, leipää, naurista ja kalaa. Aterian jälkeen jatkamme töitä.
Kun alkaa hämärtää, palaamme takaisin sisälle. Äiti sytyttää oitis takan, jotta pirtti pysyisi lämpimänä. Isovanhempani olivat jo menossa nukkumaan, kuten kaikki sisaruksenikin. Jäin kuitenkin vielä istumaan petiini.
– Margareta, käypäs maaten, aamulla on taas aikainen herätys, äitini kehotti.
Kävin maate pitkälle penkille, jossa kaikki nukuimme. Tuijotin hetken kattoa ja nukahdin.

SAGA KANKKUNEN, 6A

Historiassa on opiskeltu Suomen keskiaikaa ja sen perusteella kirjoitettu kertomus. Siinä on yhdistyneenä tietoa ja mielikuvitusta.

Lukutaito on kuluvan lukuvuoden painopistealue Savitaipaleen Europaeuksen koululla koko perusasteella. Teemavuosi näkyy äidinkielen lisäksi useissa muissakin oppiaineissa. Teemaan liittyen Länsi-Saimaan Sanomat julkaisee tällä palstalla koululaisten kirjoituksia.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Pelkäätkö vanhuutta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä