0

Lukijan mielipide: Kirjastoilla on iso osuus elämänkulussa

Kirjastoista on viime aikoina kirjoitettu asiaa palstametreittäin, varsinkin Helsingin suuren kirjaston valmistuttua viime vuonna.
Niinpä kirjoitan tässä vain kirjastojen tärkeydestä oman vaatimattoman elämäni aikana.
Sen verran kuitenkin kirjastojen menneisyydestä, että ihmiskunta on niitä kerännyt siitä saakka, kun huomattiin, että ajatuksia ja asioita voidaan säilöä kirjainmerkeillä sopivalle alustalle.
Jo Hammurabin laki on löydetty muistiin merkittynä – kaikessa julmuudessaan.
Turkin Anatoliasta on löydetty tuhansia savitauluja sisältänyt kokoelma, kadonneen heettiläisten kansan jäljiltä. Liekö olleet paikallisen verotoimiston muistiinpanoja?
Kolmesataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua on Aleksandriassa palanut silloisen maailman suurin kirjasto. Varmaan tuli hanakasti tarttui kuiviin pergamenttirulliin.

Omassa elämässäni on sen verran kokemusta todella vanhasta kirjastorakennuksesta, että olen matkaporukan kanssa suojautunut sen katon alle rajulta ukkoskuurolta.
Rakeet torilla kirjaston edessä olivat sokeripalan kokoisia.
Tämä tapahtui Turkin Efesoksessa. Oppaan kertoman mukaan oli Efesos Paavalin aikana merenrantakaupunki. Nyt se on monen kilometrin päässä rannasta. Hassua ajatella.
Paikallisen kirjaston antimista olen nauttinut jo alle kouluikäisenä. Vaikka isovanhempieni maja oli matala, lukivat enoni iltaisin ääneen.
Aku Ankkaa ei vielä ollut, mutta muistan mielikuvissani eläneeni Robinson Crusoen mukana autiolla saarella. Siinä vanhassa painoksessa oli myös upeita kuvia.
Myös itkin kalvean immen kohtaloa, jota Kivi kuvaa Seitsemässä veljeksessä.
Oletan Laamalansaaren koulun kirjojen olleen kunnankirjaston sivukirjastosta lähtöisin.

Muistan hyvin omalta kouluajaltani sen vihreäksi maalatun, tampuurin nurkassa olleen kirjahyllyn. Luin sen sisällöstä ainakin kaikki lapsille sallitut kirjat, myös paksuja historiallisia teoksia.
Sitten opettaja lainasi minulle luettavaa omasta hyllystään. Sillä ehdolla, että läksyt on ensin luettava. Toivottavasti ehkä joskus niinkin tapahtui! Viisas opettaja, olen myöhemmin ajatellut. Eihän radiotakaan vielä ollut avartamassa maailmankuvaa.

En osaa kuvitella elämänkulkua ilman kirjastojen osuutta siinä. Kirjojen ostaminen on ollut aika rajoitettua, ei tosin tuntematonta.
Toivoisin voivani lueskella vielä pitkään – ehkä vähän kirjoitellakin, ennen kuin vintti pimenee.
Kiitokseni palautteiden antajille, joita muisteluksien lukeminen on huvittanut.
Niitähän riittää jokaisen kohdalla, miten milloinkin on sitten muistin kanssa.

SIRKKA-LIISA SAVIKURKI
Suomenniemi

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

 

Viikon kysymys

Joko olet asentanut jouluvalot?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä