0

Meidän kesken: Museotonttua tapaamassa

SUOMENNIEMI Tiistai 15. lokakuuta oli oikein kaunis rapsakka syksyn päivä. Aurinkokin paistoi. Kuinka ollakkaan, kuusi päiväkoti Kilikellon lasta opettajansa Reetta Juopperin kanssa lähtivät tutustumaan paikallismuseoon.
Lapset olivat kyselleet ohi kulkiessaan ja mennessään koululle leikkimään ja jumppaamaan lähes joka kerta, asuuko tuolla tonttu. Muitakin asiallisia ”tontun mökkiin” liittyviä kommentteja oli tullut.
Niin paljon oli asia vaivannut, että nyt sitten tultiin museoon tutustumaan. Vastassa olikin punapukuinen museomummo, vai -mammako lie.
Ja kun kerran tontun mökistä oli ollut kyse, niin yksissä tuumin keskusteltuamme tultiin tulokseen, että täällä asuu museotonttu. Liekö sitten pölyinen ja hämähäkinverkkojen peitossa, kuka tietänee?

Kangaspuiden toimintatekniikkaa ihasteltiin, ja outo oli myös laivan ruoria muistuttava rukki.

Sisällä ihmetytti monenlaiset asiat: päästä vedettävä sänky toi ihmetyksen, että onpas pieni sänky. Lie lapsia varten?
Mutta voi, kun sänkyä ei voinut vetää täyteen mittaansa, jotta olisi voinut näyttää, että kyllä se ihan aikuisen sänky oli.
Jännä oli myös vanha suurensuurella vesisäiliöllä varustettu palokunnan ruisku. Tämä säiliö määriteltiin heti, että se on iso pata. No pata mikä pata, vaikka sillä tulipaloon on joskus vettä pumpattukin.
Seinällä olevat suuret puukauhat herättivät ihmetystä. Aivan hullua, että jossain puusoikossa maitoa puupalikkaa hurskuttamalla olisi saaatu voita.
Omituiset oli myös uudemmat ”vointekokoneet”: veivattava kirnu ja separaattori. Jälkimmäisen täydestä toiminnasta ei museomummollakaan ollut oikein hyvää selitystä.
Tuvan puolella oleva valtava uuni oli aika jännä ja niin myös piiitkä leipälapio, jolla kenties tähän uuniin on laitettu leipiä paistumaan.

Kangaspuiden toimintatekniikkaa ihasteltiin, ja outo oli myös laivan ruoria muistuttava rukki.
Siinä oli museomummo ihmeissänsä, että kuis tän nyt lapsille oikein selitän. Kun ei itselläkään ole sen kummempaa tietoa.
Mukavimmat asiat kuitenkin tällä opintoretkellä taisi lasten mielestä olla kahvipannukokoelma, kahvin paahdin eli ”rännäli” ja ihanat kahvimyllyt, joista ensin oltiin varmoja, että soittorasioitahan ne.
Siitä tuli oikein hauska aamupäivä sekä museomummolle että lapsille. Ja kun viimein ulkona kuulaassa syksyilmassa sai juosta niin, että keltaiset koivujen lehdet vain pölisi, tuli olo, että tämä aamu, se ei ollenkaan mennyt hukkaan.

RIIKKA HUJALA

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Joko olet asentanut jouluvalot?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä