Kirjapuntari: Järkevästi tylsä Sirkka viihdyttää

”Sirkka makaa hereillä sängyssään. Kello on yö, jotain kaksi kai. Sirkka on jostain syystä alkanut heräillä joskus kai kahden aikaan kello öisin viimeisen kuukauden ajan. Silloin Sirkan alitajunta sanoo hänelle, että nyt on aika miettiä näitä kaikkia ihmissuhteita, jotka olet pilannut. Vaikka Sirkka ei niistä jokaista ollut pilannut, osan vain, ehkä noin kolme neljästä tai sellaista, ihan normaali lukema ihmiselle, joka ylipäätään ihmissuhteisiin on koskaan päättänyt ryhtyä. Mutta öisin Sirkan mieli uutisoi, että sinä, Sirkka; sinä olet syyllistynyt kaikkeen.” Tuntui, että on suorastaan pakko tarttua Saastamoisen Sirkkaan, kun hänen esikoisteoksensa Depressiopäiväkirjat oli vakavasta aiheesta ja kirjoittajalleen omakohtaisuudesta riippumatta, tai ehkä niistä johtuen, yllättäen riemastuttavaa sekä samalla sivistävää luettavaa. Täydellinen kuvaus kansantaudiksi jo miellettävästä sairaudesta. Saastamoinen eli Saastis tuli minulle tutuksi Twitteristä, jossa hän pauhaa täysillä räävittömillä ja suorasukaisilla twiiteillään, joita tulee päivän aikana paljon. Eikä kyse ole siitä, että se kuka koviten huutaa, sillä on vähiten asiaa. Pian huomasin työmatkalla, että sama tyyppi lukee aamun radiouutisia. Kontrasti tyylien välillä oli iso, mikä lisäsi henkilön kiinnostavuutta. Googlaus osoitti, että Depressiopäiväkirjat on hänen esikoisteoksensa. Myös saman nimistä podcastia on julkaistu. Kun Saastamoiselta kerrottiin ilmestyneen ensimmäinen romaani, niin olihan siihenkin tartuttava. Sirkka on kaikessa tylsyydessään ihan hauska hahmo, mutta ei sen kummempaa. Kirja oli ihan kiva, mutta ei sykähdyttänyt Depressiopäiväkirjojen lailla. Sirkan kaltaisia ihmisiä on varmasti paljon. ”Sirkka on statisti, ihmismassaa, kahvilassa kahvia juova nainen (ei repliikkejä), ohikulkija kadulla (ei katsekontaktia), joku, joka painaa hissin nappia juuri ennen sinua, sillä nappia kuuluu painaa tehokkaasti eikä haaskata aikaa haaveiluun ja seisoskeluun. Sirkka on sirkoista sirkoin, statisteista paras, massaan katoava myyrä ja puutarhatonttu. Samalla joku, mutta ei kuitenkaan kukaan.” Luulen, että tämä teos olisi uponnut minuun esimerkiksi lukioikäisenä. Ei reilu kolmikymppisenä äitinä, joka on yhtä rutiinien orja kuin Sirkka. Kampaajakäyntiäkään ei edes huomaa. Hahmon tylsyys oli kuitenkin romaanin suola. Sirkka on luotu niin hyvin, ettei tyylistä lipsuttu. Mitään yllättävää hahmo ei tehnyt, ja se toimi. Saastamoinen taitaa omaleimaisen tyylinsä, jota ihailen. Toista ”Saastista” ei ole. Silti ei tietyllä tapaa ole kaukaa haettua, kun Helsingin Sanomien arviossa Sirkkaa on luonnehdittu naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi eli Tuomas Kyrön luomaksi hahmoksi. Ei kirjasta kuitenkaan jäänyt minkäänlaista plagiointimielikuvaa, vaan Sirkka on täysin Saastamoisen luomus. Kirja voinee kirvoittaa joko nauruun tai itkuun. Jotain siltä väliltä olevat reaktiot voivat väsyttää. Näin kävi ehkä itselleni. Hauskinta kirjassa oli kuvaelmat Sirkasta. Saastamoisen sanakikkailu ja hahmon luonteenpiirteiden maalaileva kuvailu oli paljon viihdyttävämpää, kuin se hetki kun Sirkalle meinasi tapahtua jotakin, kuten esimerkiksi muodostua uusi ihmissuhde. ”Sirkka tosin pitää tylsyydestä, sehän on vain varmuutta, mukavuutta ja toimivuutta. Tylsyys on järkevää –sehän on sitä, että maksetaan laskut ajallaan, ei rikota lakeja eikä loukata ketään. Kaikista vähiten itseä. Siksi järkevyyteen eivät kuulu extreme-harrastukset, sillä miksi altistaa itsensä ennenaikaiselle kuolemalle.” ANNIINA MEURONEN anniina.meuronen@lansisaimaa.fi Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Länsi-Saimaan Sanomien sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja