0

Lukijan mielipide: Huttunen onkin kyyhkynen

Jo vuonna 1581 Lemiltä kesäkäräjien asiakirjoissa mainittiin Lauri Huttuin Huttulan kylästä. Mistä tuli tuo Huttuin, josta kylännimi Huttula?
Vanhoilla ihmisten liika- ja sukunimillä on mielenkiintoisia taustoja. Samoin paikannimillä. Mutta mistä monet nyt jo aivan oudot sanat ovat tulleet liika- ja sukunimiin ja moniin paikannimiin, on aina oma kysymyksensä.
Sukunimi Huttunen on Karjalan ja Savon yleisimpiä sukunimiä. Sukunimi on nyt noin 7 600 suomalaisella. Sukunimi Huttu on 599 ja Huttula 288 suomalaisella.
Myös Länsi-Suomessa on myös vanhoja Huttula-, Huti-, Hutila- ja Huttala-talonnimiä, asumattomia Hut(t)-, Huuttava-maastopaikkanimiä ja vanhastaan näitä samoja sukunimiä.
Monien maastossa olevien Huttu-paikannimen ja sukunimen Huttunen osalta tulee tässä todella suuri yllätys.
Satuin puheisiin erään metsästystä harrastavan henkilön kanssa, jonka vanhemmat tulivat Karjalan Sortavalasta Laatokan rannoilta ”Tynkä-Suomeen” evakkoina eli siirtokarjalaisina. Kertoi harrastavansa metsästystä.
Alkoi kertoa kyyhkysten metsästyksen yhteydessä metsästyslinnusta nimeltään ”huttu”. Sitä nimitystä hänen vanhempansa Sortavalassa käyttivät sepelkyyhkystä. Karjalassa kun lintua sanottiin tuolla nimityksellä huttu.
Osuin sattumoisin puheisiin erään Kerimäellä asuvan Huttusen kanssa. Hänkin kertoi, että hänen ukkinsa sanoi sepelkyyhkystä aivan samalla nimityksellä huttu. Jonka sanan piti tarkoittaa vain ”jauhopuuroa”.

Kun joku ampuu huonosti, osumatta maaliin, niin laukaus on ”huti”. Huonosti tähdätty ja laukaistu. Tuosta linnun nimityksestä huttu Venäjäänkin on tullut sana ”hudoi” (suom. huono, kehno).

Kun katsoin tapani mukaan myös viron kielen sanakirjoja ja paikannimien selityksistä, niin sielläkin lueteltiin, että juuri Kaakkois-Virossa Võrumaalla sepelkyyhkyn yksi nimitys on tuo ”hutt”. Mutta samaa nimitystä hutt on virolaisten kielentutkijoiden mukaan myös Saarenmaan asukkailla linnulle.
Nimityksen hutt takana on sepelkyyhkysen huhuileva ääntely: Hu huuuu-huu hu-huu. Hu huuuu-huu hu-huu.
Tuon ääntelyn perusteella ääniä kuuluva luulee sepelkyyhkyä usein pöllöksi.
Kyyhkynen eli huttu on kovin kehnojen risupesien rakentaja. Jopa myrsky saattaa viedä koko huttulinnun pesän munineen ja poikasineen.
Juuri tästä on tullut suomenkieleen myös sana ”hutilus” huteran eli kehnon risupesän rakentajana. Verbi ”hutjua” on sekin peräisin huttulinnun hutjuvasta pesästä.
Kun joku ampuu huonosti, osumatta maaliin, niin laukaus on ”huti”. Huonosti tähdätty ja laukaistu. Tuosta linnun nimityksestä huttu Venäjäänkin on tullut sana ”hudoi” (suom. huono, kehno).
Kun itämurteissa jauhopuuron nimityksenä on yleisesti nimitys huttu, niin sen takana on tuo sepelkyyhky. Kyyhkysillä kun on iso kupunsa, jonka se syö täyteen. Poikasiaan se sitten syöttää kuvustaan antamallaan linnunmaidolla, jota on sanottu nimityksellä huttu. Sanonta ”Hyvää kuin linnunmaito” on tullut juuri siitä. Juuri siitä vanha kansa sanoi hienoista jauhoista keitettyä puuroa nimityksellä huttu.
Se kun muistutti niin kovasti tuota niin hienojakoista ”linnunmaitoa”.
Kun vanhastaan Karjalassa erilaiset luonnon otusten ja kalojen nimet olivat yleisiä liikanimiä, niin myös tuo kyyhkysen vanha nimitys huttu on Karjalan suunnassa otettu jo hyvin varhain liikanimeksi/sukunimeksi Huttunen.
On varsin kaunis lintu sepelkyyhkynen Huttusten suursuvun nimikko- ja vaakunalinnuksi.

ILMARI KOSONEN
metsänhoitaja,
matkailuopas
Enonkoski

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Joko olet vaihtanut kesärenkaat?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä