0

Viikon luontoääni: Pitkänokkainen kahlaaja viihtyy myös kuivalla maalla

Valkoviklo on sukunsa suurin, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja, jonka levinneisyyden painopiste on Keski-Suomesta pohjoiseen.
Lajin vaatimukset elinympäristön suhteen ovat melko vaatimattomat, sillä pesimäpaikaksi käy niin suo, ranta, niittymaa kuin kosteikkokin.
Valkoviklo esiintyy myös kuivilla kankailla ja hakkuuaukeilla, jos lähettyvillä on jokin soinen painanne.
Länsi-Saimaan seudulla on valkoviklolle sopivia elinympäristöjä Suomenniemeä myöten.
Lintuatlastutkimuksessa Lemiltä, Savitaipaleelta ja Taipalsaarelta löytyi useita reviireitä.

Muuttoparvien suosikkipaikkoja ovat Lemin Urolanlahti ja Kivijärven valuma-alueen tulvapellot.

Kuuluva kolmiosainen “tju-tju-tju” kertoo, että valkoviklo on saapunut huhti-toukokuun vaihteessa. Muuttoparvien suosikkipaikkoja ovat Lemin Urolanlahti ja Kivijärven valuma-alueen tulvapellot.
Niin kuin muidenkin kahlaajien myös valkoviklon vuodenkierto on nopea. Laji munii neljä munaa, joista kuoriutuneet poikaset lähtevät nopeasti pesästä ravintoa etsimään.
Valkoviklonaaras malttaa osallistua koiraan kanssa munien haudontaan, mutta vaisto kutsuu naaraan etelänmatkalle jo alkukesästä alkaen.
Tuttu ääni paljastaa matkalaisen yölennollakin.

Valkoviklo on viikon 19 luontoääni Yleisradiossa.

MARKKU PAAKKINEN
toimitus@lansisaimaa.fi

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo käynyt terassilla?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä