Viikon luontoääni: Kehrääjiä surisee Kulopalokankaalla

Kehrääjän suuri silmä kertoo linnun olevan yöeläjä. (Kuva: Aino Uski)

Aleksis Kivi riimitteli kehrääjälinnun tuonen lehdon asukkaaksi, mutta biologin käsitys on toinen. Kehrääjän surina kuuluu kesäöinä karuilla harvapuustoisilla kangasmailla, hakkuuaukeilla ja kallioilla. Tämä omalaatuinen lintu tarvitsee hyönteisjahtiinsa avointa maastoa, sillä se saalistaa yöllä lentäviä hyönteisiä. Länsi-Saimaan alueella kehrääjlle riittää reviireitä Lemiltä Suomenniemelle. Esiintymiskeskuksia ovat Solkein ja Kulopalokankaan alueet Taipalsaarella. Pohjolan yöttömät yöt estävät kehrääjän esiintymisen Keski-Suomen pohjoispuolella. Vaikka elinympäristön muutokset eivät koettele kehrääjää samalla tavalla kuin lehtojen ja vanhojen kuusikoiden lajeja, on surina vaiennut monilla kankailla. Yksi vaaran paikka on autoliikenne, sillä kehrääjä laskeutuu mielellään tielle, kohtalokkain seurauksin. Kehrääjällä on pieni nokka, mutta kun lintu sen aukaisee, paljastuu suuri kita. Suu ammollaan kehrääjä risteilee ja kerää hyönteisiä poikasilleen. Pitkät siivet ja pyrstö tuovat kehrääjän lentokuvaan jotain haukkamaista tai käkimäistä. Päivällä torkkuva kehrääjä on vaikea löytää, sillä se sulautuu täydellisesti maaston väritykseen. Kehrääjällä on kyky horrostaa ja säästää energiaa, jos pitkä sateinen ja kylmä kausi estää hyönteisten lentelyn. MARKKU PAAKKINEN toimitus@lansisaimaa.fi Kehrääjä on viikon 26 luontoääni Yleisradiossa. Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Länsi-Saimaan Sanomien sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja