Lukijan mielipide: Espanjantauti Savitaipaleella 100 vuotta sitten

Tasan 100 vuotta sitten – vuonna 1920 – isoäitini Anna Kärpänen (o.s. Koskinen) kuoli 40-vuotiaana espanjantautiin Savitaipaleen Laksiaisen kylässä. Kyseessä oli maailmanlaajuinen pandemia.
Pandemia riehui maailmalla vuosina 1918–1920. Savitaipaleelle virus löysi tiensä vasta viimevaiheessa. Serkkuni oli kuullut, että mummoni sai taudin oltuaan pidoissa, jossa kahvikupit kiersivät niin, ettei niitä välillä pesty, vaikka tiedettiin sairastuneesta ihmisestä joukossa.

 

Ehkä löytyy vielä muitakin ihmisiä, jotka muistavat vanhempiensa kertomaa tuosta ajasta. Koko maailmassa oletettiin kuolleen 30–100 miljoonaa ihmistä. Suomessa noin 25 000. Tarkkoihin lukemiin ei siihen aikaan ollut mahdollisuuksia. Tauti aiheutti keuhkokuumeen, johon ei ollut mitään lääkitystä. Ei antibiootteja. Kansanomainen nimitys oli myös lentävä keuhkotauti. Oireet olivat lähes samanlaiset kuin tämän hetken koronassa.

Äitini Helmi usein kertoi, miten mummoni pitkä musta palmikko oli ripustettu muistoksi aitan seinälle. Muuta ei jäänyt, ei edes valokuvaa. Viisi pientä lasta jäi, mutta kukaan heistä ei sairastunut, sillä tauti riehui 20–40-vuotiaissa. Myös lasten isä säilyi taudilta vaimoaan huomattavasti iäkkäämpänä.

 

Ilmeisesti pandemiaa oli Savitaipaleella enemmänkin, sillä mummoni naapurissa samoina aikoina jäi viisi alaikäistä lasta täysorvoiksi. Lapset joutuivat sijaiskoteihin, kuka minnekin. Yksi heistä, Mauri Ahtosalo (ent. Kärpänen), kaukopartiomies ja tuottelias sotakirjailija, eli vielä tämän vuosituhannen alkupuolella.

 

Aika on nyt toinen. On tietoa ja lääkkeitä. Rokotteitakin pian tulossa.

 

Tellervo Nieminen
Helsinki