0

Lukijan mielipide: Kun kuolemanleiriltä selvinnyt kävi Savitaipaleella

Toukokuun loppupäivinä vuonna 2001 laskeutui Jyväskylän linja-autosta Savitaipaleen Torikadulle vieraaksemme mies, joka 16-vuotiaana oli selvinnyt Stutthofin kuolemanleiriltä hengissä ja ehjänä.
Nautittiin lounas Sahramissa, mentiin Kuolimon Lehtisensaareen, saunottiin ja oltiin yötä pienessä, mutta ilmavassa hirsimökissä.
Vieraamme kommentti aamulla oli: ”Enpä ole näin hyvin nukkunut, muista milloin.”

Matkalla olimme myös Parikkalassa, vieraamme appiukon syntymäseudulla. Menimme lounastamaan Parikkalan Lomahoviin.
Kuinka ollakaan meitä ei päästetty katetun pöydän luo. Sinne odotettiin ruokailemaan jotain matkailualan delegaatiota, joille halusivat näyttää kauniisti katetun noutopöydän.
”Istutaan ja odotetaan, ei meidän tarvitse muualle mennä”, oli vieraamme kommentti. Arvatkaa, nolottiko. Mies, joka oli ollut yli puoli vuotta nälässä, ilman ruokaa satakin tuntia, vain lunta janon sammuttamiseen.
Kuinka ollakaan selvisi, että tuo arvokas delegaatio oli savitaipalelainen ryhmä tutustumassa Parikkalan matkailualan palveluihin.

Näitä minut sai muistelemaan se, kun luin Aarne Kovalasta kertovan kirjan ”Stutthofin selviytyjä”. Tyttärensä kirjoittama, suomennettu vuonna 2020. Asioita tarkentaakseni luin myös Oskar Reposen ”Kaasukammion varjossa”, joka perustuu päiväkirjamuistiinpanoihin ja haastatteluihin.
Suosittelen lukemaan. Ei herkkähermoisille. Ja muistakaa, kaikista saksalaisista natseja oli vain pieni osa.

PAULI ROIHA
Savitaipale

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko jo aloittanut joululahjojen hankkimisen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä