Vaalikynä: Kuka suojelisi meidät ja metsät suojelulta?

Jukka Vuorinen (kesk.)

Joidenkin mielestä Suomessa pitäisi suojella metsiä, puita, pensaita, turvesoita ja milloin mitäkin vieläkin enemmän kuin nyt on tehty.

Kohteena on usein jonkun muun omistamaa metsää, suota tai rantaa. Ollaan valmiita taistelemaan ja kampanjoimaan jonkin rannan rakentamista, aukkohakkuita tai kunnan taajamapusikoiden raivausta vastaan.

Vaaditaan vihreämpää Suomea ja kaikkia mahdollisia päästöjä pois, hiilinieluja ja sähköautoja lisää. Kuitenkin samalla käydään iloisin mielin tankkaamassa autoon miljoonia vuotta vanhasta raakaöljystä tehtyä bensaa tai dieseliä. Tankatessa on kiva miettiä, miten paha asia muutama tuhat vuotta vanhan ja koko ajan uusiutuvan turvesuon hyötykäyttö onkaan. Sähköauton akun litium saa tulla mistä tahansa lapsityökaivoksesta, mutta Suomessa ei saisi edes malmiesiintymiä kartoittaa.

Printteriin työnnetään paperia, mutta metsää ei saisi kaataa eikä ainakaan kuitupuuta ottaa. Vessapaperi kelpaa kaupasta, vaikken olekaan ihan varma onko kaikilla selvillä, mistä se tehdään.

Jos joku suunnittelee päästöttömän sähkön tuottamista tuuli- tai vesivoimalla ollaan vastustamassa näköalahaittoja, imaginääristä meluhaittaa tai räjähtäviä lepakoita, mutta kuitenkin sitä päästötöntä ja ydinvapaata sähköä pitäisi saada halvalla.

Printteriin työnnetään paperia, mutta metsää ei saisi kaataa eikä ainakaan kuitupuuta ottaa.

Rantarakentamisessa ollaan huolissaan rantojen näköaloista, mutta kaupunkialueiden ja esimerkiksi Helsingin mielettömän tiheää rakentamista ihaillaan ja se hyväksytään.

Eikö maisemia, rantoja ja luonnonvaraisia alueita voitaisi seuraavat 50 vuotta suojella kaupunkialueilla? Maaseutu on mielestäni antanut tähän jo oman osuutensa.

En tunne yhtään maalla asuvaa – tai keskustalaista – , joka ehdoin tahdoin pilaisi vesistöjä, metsää tai ympäristöään, vaikka siltä se kuulostaa somepäivityksien tai Yle-Pasilan perusteella.

Suurimmat asiantuntijat ovat siellä nuoria, nättejä ja komeita älyköitä. Monikohan näistä ”luonnon puolustajista” on koskaan hoitanut saatikka omistanut metsää, istuttanut taimia, raivannut vesakoita tai maksanut siitä vuosikymmeniä vakuutuksia.

Helposti unohtuu, että koko Suomen kansan hyvinvointi ja olemassaolo on aina perustunut metsän ja luonnon olemassaoloon ja se järkevään hyödyntämiseen.

Entäpä jos 1970-luvun öljykriisi olisikin päätynyt öljyn ehtymiseen, mikä mahtaisi olla turpeen asema tällä hetkellä? Ehkä turve olisikin silloin vihreää energiaa, suorastaan kansallisaarre, kuten öljy Norjassa.

Toivottavasti Savitaipaleella ja muissakin maalaiskunnissa osataan jatkossakin suhtautua järkevästi esimerkiksi kuntien metsien hoitoon. Siitäkin huolehtii oman kunnan valtuusto virkamiesten kanssa.

Elämisen edellytyksiä on nakerrettu pala kerrallaan maaseudulta pois loputtomalla ja kohtuuttomalla ylisuojelulla ja sääntelyllä. Ne jotka yrittävät hankkia elantonsa ja toimeentulonsa samasta luonnosta, pitäisi suojella tältä suojelulta. Kaikilla kun ei ole yhteiskunnan maksamaa eläkettä tai virkaa henkensä pitimiksi.

Muuten näiltä suojelijoiltakin loppuu mukavan elämisen edellytykset ja Suomessa vajotaan kehitysmaiden tasolle. Ilman metsien nykyaikaista käyttöä ja hyödyntämistä Suomi olisi Euroopan Romania.

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas Savitaipaleella.

Siirry vaalien tulospalveluun

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka