Vaalikynä: Yrittäjyydellä tekemisen meininkiä eteläkarjalaisiin kuntiin

Jaana Kuokka (ts-liike)

Viime elokuussa ja aina sitä ennenkin törmäämme mieheni kanssa samaan ongelmaan. Mistä marjat pakkaseen talveksi?

Joo, mustikat löytävät tiensä meille tuttavan rakkaudesta suomalaiseen siniseen herkkuun, joka on kerättävissä useimmiten heinäkuun helteillä.

Puolukoita saamme itsekin noukittua, koska säätila viilenee puolukoiden keräämisaikaan miellyttävämmäksi kuljeskella metsissä. Mutta vadelmia ja mansikoita pakkaseen metsästettäessä on netistä etsittävä kaikki mahdolliset marjatilat ympäri Etelä-Karjalaa.

Oman kotikuntamme saloilla ei näytä olevan yhtään marjatilaa, josta kyseisiä herkkuja voisi käydä poimimassa tai kerättynä ostamassa.

Yrittäjyys on äärimmäisen tärkeää maalaiskuntien elinkeinotoimintaa. Sillä voi työllistää ainakin itsensä ja miksei jossakin muodoissa puolisonsa. Marjatilalliset käsittääkseni työllistävät jo pikku kyläsen verran poimijoita.

Tilaahan meillä riittää kunnassa, tuki- ja muissa yrittäjyyteen liittyvissä asioissa saanee apua kunnan elinkeinoihmisiltä. Vai onko se oikea osoite Lappeenrannassa oleva Yritystila Oy?

Silmät ja korvat auki. Nyt on aika toimia.

Kotimaan matkailu on noussut raketin tavoin suosioon – eikä vähiten koronan ansioista. Nyt jos milloinkaan on hyvä aika miettiä Etelä-Karjalassa kaikkien kuntien omia matkailuhelmiä ja kuinka niitä kiillotetaan entistä kirkkaimmiksi, houkutteleviksi ja vetovoimaisiksi.

Tsekataan jo olemassa olevien matkailukohteiden kunto, saavutettavuus, info ja päivitetään kaikki mahdolliset tiedot nähtävyyksistä, ruoka- ja kahvilapaikoista aukioloineen asianmukaisille informaatioalustoille.

Uusien valtuutettujen astuessa päätöksentekoasetelmiin, pitää kuntien välistä yhteistyötä lisätä vaikkapa järjestämällä matkailufoorumi -teemalla: Millainen Etelä-Karjala matkailijoille tarjoillaan tulevaisuudessa?

Itse näen vahvimpana elinkeinorakennetta tukevana tekijänä kaikissa eteläkarjalaisissa kunnissa juuri matkailun, maatilamatkailun ja tietysti lähiruokatarjonnan kehittämisen.

Olen usein myös miettinyt kalastuksen tilaa vaikkapa Taipalsaarella. Onhan kyseessä vanha saaristolaiskunta, ja ainakin ennen vanhaan kalastus on ollut elinkeino siinä missä maanviljelykin. Miksei uusien lähiruokabrändien kehittäminen onnistu pikku kunnassakin? Entäpä koivunmahlapanimo? Tilaravintola, jossa raaka-aineet tulevat naapurista? Marjamehu tuoreena omalta kylältä, pensasmustikkatilalta terveysleipää.

Olisiko EU-lta saatavilla kehittämisrahaakin uusiin hankkeisiin?

Pikkukuntien vetovoimatekijöitä voivat olla myös pienetkin mutta silti merkitykselliset yksityiskohdat.

Uimalaiturit ovat kunnossa, rannat siistit, matonpesupaikat asianmukaisesti hoidettu, venesatamat valvottuja ja turvallisia, jäätelökioskissa maakunnan paras palvelu tai pitseriassa huomioidaan eläinystävät, terassilla aurinkovarjot ovat käytössä ja lapsille leikkivälineet puistossa ehjiä ja siistejä.

Jos kunnalta ei riitä kaikkeen tekijöitä, löytynee varmasti kylätalkkarimallilla tekijöitä yksityisiltä markkinoilta.

Silmät ja korvat auki. Nyt on aika toimia. Yrittäjyydellä voidaan ratkaista monia ongelmia ja parantaa elinkeinorakennetta pienissä kunnissa. Yrittäjyydellä luodaan hyvinvointia ja elinvoimaa maalaiskuntiin.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas Taipalsaarella.

Siirry vaalien tulospalveluun

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka