Kirjapuntari: Valheet, joihin jäi koukkuun – Elena Ferranten salaperäinen tyyli piti otteessaan alusta loppuun

”Nauroin niin kuin pikkutyttönä, ja mieleeni palasi, kuinka olin häntä lapsena ihaillut. Nauroin äänekkäästi, mutta hämillisenä. En tiennyt, olisiko minun pitänyt vain antaa mennä vai muistaa, että hän ei ansainnut ihailuani, huutaa: sanoit rehtorille, että miehet ovat aina väärässä ja heidän täytyy kantaa vastuunsa, mutta sinä et ole kantanut vastuutasi, et äitiä etkä edes minua kohtaan. Olet valehtelija, isä, valehtelija joka pelottaa minua juuri siksi, että halutessasi osaat olla niin valtavan mukava.”