Viikon vieras: Se vanha vainooja

Myöhäissyksyn kaamos enteili talven saapumista. Neuvostoliitto oli lähettänyt uhkavaatimuksen Suomelle. Valtioneuvos J. K. Paasikivi lähti seurueineen Moskovaan neuvottelemaan niistä alueluovutusvaatimuksista, joita itäinen naapurimme oli Suomelle esittänyt. Vaatimukset olivat ankaria ja pelko sodan syttymisestä eli ilmassa. Väinö Tanner, joka oli Paasikiven ohella keskeisin henkilö neuvotteluvaltuuskunnassa, sanoi, ettei ”Kreml voi olla niin hullu, että aloittaisi sodan Suomea vastaan”. Ilmapiiri oli arvatenkin yhtä aikaa latautunut, toiveikas ja pelokas. Suuri joukko suomalaisia kokoontui Helsingin rautatieasemalle saattelemaan neuvotteluun lähtijöitä. Silloin ennalta arvaamatta, ilmeisen spontaanisti, ihmiset alkoivat laulaa. He eivät laulaneet sotilasmarsseja eivätkä kansanlauluja, vaan he virittivät ilmoille jykevän virren ”Jumala ompi linnamme”. Kyseistä virttä, joka nykyisessä virsikirjassa on virsi 170, oli Suomen kansa jo vuosisatoja laulanut. Etenkin isänmaallisissa juhlissa, kenttähartauksissa ja sankarihaudoilla oli virsi tullut monille tutuksi. ”Jumala ompi linnamme” on Martti Lutherin sepittämä uskonpuhdistuksen tunnusvirsi. Se siis palautuu 1500-luvulle. Virren sanoma on väkevä, koska ajankohta, jolloin se näki päivänvalon, oli kaikkea muuta kuin seesteinen. Lutherin taisteluvirsi on täynnä voimakkaita ilmaisuja. ”Vanha vainooja”, ”kavala”, ”kauhea”. Tuota vainolaista vastaan oli ihmisten ryhdistäydyttävä. Kun Paasikivi lähti Moskovaan neuvottelemaan, ajatus vanhasta vainoojasta nousi suomalaisten tuntoihin. Ties monennenko kerran idän mahti uhkasi pientä Suomen kansaa. Talvisodan alla ja sodan kuluessa virsi yhdisti suomalaisia. Nykyisinkin ”vanha vainooja” ehkä tietämättämmekin assosioituu mielissämme idän uhkaan. ”Jumala ompi linnamme” on esimerkki siitä, miten eri aikoina ja erilaisissa tilanteissa sama virsi on ymmärretty eri tavoin. ”Vanha vainooja” on oikeastaan melko salaperäinen hahmo. Vuosisatojen aikana ”vainooja” on puettu varsin erilaisiin kuoseihin. Kuka tai mikä se siis on? Jotkut tutkijat arvelevat, että Luther olisi tarkoittanut vanhalla vainoojalla vääräuskoisia turkkilaisia, jotka koettiin Euroopassa uhaksi. Mutta todennäköisemmin paavi oli Lutherille yksi vainooja; nimittihän hän Rooman piispaa Antikristukseksi. Muutenkin Lutherin tapa puhua paavista oli täynnä ilmauksia, joita en kehtaa tässä mainita. Kun Ruotsin soturikuningas Kustaa II Adolf seikkaili 1600-luvulla Keski-Euroopassa, armeijan kärjessä taistelevat suomalaiset hakkapeliitat, jotka taisteluun lähtiessään veisasivat Lutherin taisteluvirttä. Kuitenkin ”se vanha vainooja” on alun perin tarkoittanut sielunvihollista eli Paholaista. Tätä Luther korosti, kun hän varoitti tuosta ”kavalasta” ja ”kauheasta”. On kohtalokasta, jos miellämme muut kansat tai rodut tai ihmiset, jotka uskovat eri tavalla kuin itse uskomme, vanhan vainoojan leimamerkillä. Mikäli näin asennoidumme, silloin annamme kortteeriluvan juuri sellaiselle, josta Lutherin virsi varoittaa. MATTI WIRILANDER Kirjoittaja on Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.