Viikon vieras: Lapset ovat aarteita

Järkytyin, kun tytär kertoi lukeneensa äidistä, joka oli tyytymätön lapsiinsa, koska nämä eivät olleet erityisen lahjakkaita missään. Ei löytynyt absoluuttista sävelkorvaa, matemaattista neroutta tai edes lyömätöntä pelisilmää. Tytär kysyi, olinko minä pettynyt, kun hän tai veljensä eivät saaneet koulussa stipendejä tai hymypatsaita? Onneksi saatoin rehellisesti vastata: Ei, en ole missään vaiheessa pettynyt heihin kumpaankaan. He ovat pärjänneet oikein hyvin. Koulussa heillä oli kavereita ja harrastuksia. Nyt heillä on ystäviä ja työtä. He olivat tavallisia lapsia ja nyt he ovat tavallisia aikuisia, jotka elävät omaa elämäänsä omalla tavallaan. Enempää en voisi toivoa. Sitä paitsi heistä tuli mukavia, huumorintajuisia, välittäviä ihmisiä, joiden seurassa viihdyn ja jotka onneksi saa ukon maittavilla sapuskoilla houkutellen tulemaan kylään. Vanhemmilla on odotuksia lastensa suhteen. Heille halutaan vakavarainen ja menestyksekäs elämä. Halutaan ehkä myös pönkittää omaa egoa, näyttää että on onnistuttu kasvatustyössä ja periytetty hyvät geenit, kun lapsesta tulee lääkäri tai juristi. Päästään kehuskelemaan lapsen komealla talolla ja hyvillä tuloilla. Toki kannustavat vanhemmat luovat nuorelle mahdollisuuden opiskeluun, mutta kyllähän kersa itse sen työn tekee. Iso palkka on mojova täky opiskella vaativaan ammattiin, mutta työssä viihtyminen ja onnellisuus ovat kuitenkin tärkeämpiä tavoitteita. Odotukset eivät aina täyty. Ei jalosukuinen lintukoirakaan kouhotukseltaan aina muista seisoa peltopyytä, ajokoira popsii mieluummin puolukoita kun jahtaa pupua ja hirvikoira löytyy nuotiolta pummaamasta makkaraa. Koiria on lopetettu, jos ne eivät täytä odotuksia. Pennun myyjä ei halua, että hänen kasvattamiensa koirien maine menee tai sitten pennun ostaja on pettynyt, kun koira ei toimi toivotulla tavalla. Ja niin tapetaan ihmisystävällinen ja tottelevainen koira. Lasta ei voi viedä piikille, palauttaakaan häntä ei voi. Jos kannustus ja ohjaus eli kiristys, lahjonta ja uhkailu, eivät tuota haluttua tulosta, lapsesta tulee se, mikä hänestä tulee. Hänen pitää antaa harhailla ja haahuilla aikansa, koska lopulta hän löytää paikkansa. Ja silloin lapsi ei tunne olevansa pettymys vanhemmilleen. Sosiaalisesta mediastahan lapsiinsa tyytymätön äiti tietenkin löytyi. Siellä joku toinen mutsi, joku itseään korostava supermami, oli kehuskellut, oletettavasti hyvin vahvasti liioitellen, omia kullannuppujaan ja sen lukenut äiti oli sitten alkanut pitää omia terveitä, kauniita ja fiksuja lapsiaan lahjattomina tolloina. Teknisten laitteiden ominaisuuksia voidaan vertailla, ihmisten ei. On ajateltava, että omat lapset ovat aina maailman parhaat lapset. Silloinkin, kun he joskus mokaavat. Jos oma äiti ja isä eivät pidä lastaan ainutlaatuisena ihmeenä, suurenmoisena ja ihanana, kuinka lapsi voisi itse rakastaa itseään? MERJA SUIKKI Kirjoittaja on kampaamoyrittäjä Taipalsaarelta. Käy lataamassa mobiililaitteellesi Länsi-Saimaan Sanomien ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.